Taisi se talvi sitten oikeasti tullakin. Aamulla, kun päästin Netan ulos, ilma näytti oudosti väreilevän. No, eipä siinä mitään. Kun Netta tuli sisälle, menin keittiöön. Mittari näytti noin -26 astetta. Huhhuh. Tietysti aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta kokeisiin lukemisen velvoittamana annoin kameran olla rauhassa.

Saa nähdä, mihin suuntaan nämä pakkaset lähtevät tästä kehittymään. Talven pakkaset ja lumimäärät olivat jo olleet varsin sopivat, -10 astetta riittäisi ihan hyvin. Mutta kaikkea ei voi saada, vaikka haluaisikin. Voi vain katsoa ikkunasta ulos ja huokailla pakkaslukemia.

Viime talvihan oli hyvinkin kylmä ja samoin sitä edellinen. Tänä vuonna ehkä ehti jo tottua liian hyvään. Ehkäpä taas odottaa innolla kevättä kylmyyttä valitellen - ainakin, jos nämä pakkaset jatkuvat pidempään. Hyvä puoli on se, että aurinko paistaa. Huono puoli taas... No, että on niin kylmää.

Ajatuksia on vaikea saada kasaan. Hyvä vai huono juttu, kun edessä on se paljon mainostettu koeviikko. Ja miten minusta tuntuu, että koeviikon alla ja koeviikon aikana saa aikaan paljon enemmän kuin koko jakson (kaksi kuukautta) aikana?

Pitkästä aikaa valokuvaussää. Ei kun koira mukaan ja tarpomaan umpihankeen. No, onneksi sentään jossain oli moottorikelkan jälkiä ja niitä pitkin oli hyvä kävellä. Mutta kuitenkin tuli tehtyä aika pitkä lenkki. Mitä siitä, vaikka hiusten latvoihin satanut lumi jäätyi.

Edessä on taas kerran koeviikko. Ai että miten niin koeviikot rytmittävät lukiolaisen elämää? Jakso alkaa, koeviikko on kaukana edessä. Vähitellen aletaan hokea: "Koeviikko on kahden viikon päästä", "Koeviikko on ihan kohta" ja "Koeviikko on viikon päästä". Ja mitenkäs olikaan se lausahdus "Miun pitäis kyllä lukea..."?

Joka tapauksessa edessä on viisi koetta peräkkäin. Onneksi koeviikko jatkuu sitä seuraavallekin maanantaille ja silloin ei ole koetta. Jee, vapaapäivä! Sellaista taitaa olla turha odottaa ensi jakson koeviikolta... No, oma syy, kun valitsee kurssit niinkin viisaasti kuin minä.

Edessä on siis enemmän tai vähemmän ahkeraa lukemista. Nähtäväksi jää, tuleeko koettua koeviikolle ominainen tunne, joka on tullut ainakin kahdella aiemmalla koeviikolla. "Kun muu ei auta, kun mikään ei auta. Ei auta itku eikä huutokaan, huhtikuu tammikuu päin naamaa nauraa" (Laura Närhi - Julma valo)

No, ainakin on lyhyet päivät. Kokeet kun ovat klo 9-12. Jospa sitä menisi varaamaan näöntarkastusajankin. Sehän minun on pitänyt tehdä jo viime koeviikosta asti, mutta se on jotenkin jäänyt... Pitäisiköhän hommata piilarit? Uudet lasit hankin vain, jos näkö on huonontunut, mutta piilarit voisivat välillä olla ihan kivat.

Helmikuussa voisi suunnata myös kampaajalle, koska hiukseni ovat päättäneet kasvaa ehkä sentin ja otsatukka roikkuu jo silmillä. Hyvä hiukset, kasvakaa! Onhan tässä about vuosi aikaa kasvattaa hiuksia vanhojentansseja varten. Mikä muu motivoisikaan kasvattamaan hiuksia, hah?

Kamalaa, kohtahan onkin jo sitten kevät. Sitten loppuu koulu ja tulee kesäloma. Loma loppuu ja me mennään jo kakkoselle. Ihanaa, kamalaa! Kohtahan mekin ollaan jo abeja, kohtahan ne kirjoituksetkin jo ovat... Niihin liittyen pitäisikin käydä juttelemassa vähän opolle.

Noh, ainakin koeviikon alla huomaa olevansa tehokas. Rästihommat tulee hoidettua lukemista vältellessä, mutta ainakin minä tartun kirjaan ennemmin tai myöhemmin. Uskonnon tunnilla tehdyn lukusuunnitelman olisi parasta pitää...

Vuorossa on kunnollinen musiikkipostaus. Vuorossa aina eniten kuuntelemani kappale tietyltä bändiltä tai laulajalta (kuuntelukerrat iTunesin mukaan) ja perässä tietenkin kootut selitykset...

ANNA ABREU

Letting Me Go
Tätä on tullut kuunneltua 561 kertaa ja viimeksi näköjään elokuussa 2011. Selityksenä varmaan se, että tämä taisi olla yhteen aikaan yksi suosikkibiisini.

ANNA PUU

Sinä olet minä
Tälle on yksinkertainen selitys. Yksinkertaisesti Anna Puun kaunein ja upein biisi.

CHISU

Oi, muusa!
Jossain vaiheessa kuuntelin ja kuuntelin tätä biisiä putkeen.

HALOO HELSINKI! - VIERI VESI VIERI

Vieri vesi vieri
HH!:n parhaimpia biisejä, ainakin minun mielestäni.

ERIN

Ole vaan
Nätti biisi

INDICA

Valoissa
Hieman yllätyin tästä, mutta näköjään näin sitten on

IRINA

Kymmenen kirosanaa
Taas yllätys! No, hyvä biisihän tämä on. Enpähän olisi vain uskonut, että juuri tämä on eniten kuunneltu.

JENNI VARTIAINEN

Eikö kukaan voi meitä pelastaa?
No, tämä ei ole yllätys. Ehkäpä siksi, että tämä on suosikkibiisini Jenniltä.

LAURA NÄRHI

Julma valo
Tiedä sitten, mistä tämäkin johtuu. Ehkä siksi, että tätä tulee kuunneltua aina koeviikolla.

MAIJA VILKKUMAA

Kuuraiset puut
Johan löytyi yllättäjä. Ennemmin olisin odottanut jotain muuta, mutta iTunes ei valehtele...

PMMP

Taiteilia
No, tämä kieltämättä koukutti joskus. Ja koukuttaa välillä yhä edelleen.

RAMMSTEIN

Ohne dich
*Köhköh* Tästä saittekin kuulla jo viime postauksessa.

Ajatus jumittaa pahasti yhteen kohtaan: SAKSA. Voi ei, taasko jauhan siitä...  Mutta kun, mutta kun! Minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa. Nytkin innostuin lueskelemaan Saksan matkan matkapäiväkirjaani. Ei mahda mitään, kun mieleen mahtuu vain Saksa.

Ihan näin pienenä biisivinkkauksena suosittelen Rammsteinin kappaleita Amerika ja Ohne dich. On noita tullut tänäänkin taas vaihteeksi kuunneltua. Rammliedista tulee muuten mieleen Saksan matka. *YLLÄTYS* Nimittäin se osa matkaa, kun Saksassa odotettiin satamassa laivaan pääsyä. Ja ihan näin by the way, Reise, reisekin on kuuntelemisen arvoinen.

Kun keran päästiin taas kerran teemaan nimeltä Saksa, jatketaan sillä. Alpitalpitalpit... Ei ehkä ollut viisain idea googlata kuvia Berchtesgadenista ja Landeciksta. Olihan se vähän liian houkuttava ja eittämättä matkakuumetta lietsova idea. Pakko vielä mainita, että sieltä Googlesta löytyi aika upeita kuvia Alpeista.

Nyt, kun tätä Saksa-aihetta on taas kerran (eikä varmasti viimeisen kerran) sivuttu, voin yrittää luvata (en vannoa), että en ihan heti uudestaan hölise Saksasta. Ainakaan tässä blogissa, oikeasta elämästä en mene takuuseen.

Itsepäisesti riehuva matkakuume, matkakuvien katselu ja Alppien sun muiden googlaaminen ei ehkä ole paras yhdistelmä. Ei, jos kärsii satunnaisesti nousevasta matkakuumeesta. Ei auta kuin katsoa kuvia ja vaikeroida muille sitä, miten kovasti haluan ulkomaille. Tarvitaan vain pari kuvaa Alpeista ja alan huokailla. Pari kuvaa Saksasta ja ajattelen, että haluan sinne takaisin.

Minkäs sille mahtaa, kun Saksan kirjassakin on kuvia ihanista jäätelöistä, joita on Saksan italialaisissa jäätelöbaareissa. Jäätelöä en tosin kesällä Saksassa syönyt, mutta... Okei, ehkä ei tullut syötyä niin kovin paljoa erilaisia ruokia. Mutta ne pizzat olivat todella hyviä. Ja entäs hotellien aamupalat? Saksalaisia aamiaissämpylöitä tänne kiitos!

Voisin lähteä äkkilähtölomalle vaikka sinne Saksaan, jos se olisi mahdollista. Parempi vain odottaa seuraavaa mahdollisuutta ja kuolata matkakuvien perään. Saksa, Itävalta, Italia, Englanti... Ja matkakuume ei koskaan hellitä.

Ja niin lähdin aamulla bussilla Kuopioon tarkoituksenani kierrellä vähän kaupoissa. Gina Tricotin jälkeen en kuitenkaan enää jaksanut lähteä vaatekauppoihin kiertelemään ja jonottamaan, joten lähdin jo klo 14.30 bussilla takaisin Joensuuhun. Tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä. Gina Tricotista ostin kahdet legginsit (kummatkin 9,95 €) sekä paidan (5 €).

Viime vuosi oli upea. Tämän vuoden on pakko olla yhtä upea, ellei jopa upeampikin. En taaskaan tehnyt lupauksia tälle vuodelle. Koira-aiheisia tavoitteita vain, ne ovat Netan blogissa. En kuitenkaan pitäisi mitään lupauksia, enkä edes keksinyt mitään. Helpompi elää kun ei tarvitse muistaa, mitä kaikkea onkaan tullut luvanneeksi.

Tänä vuonna kamera saa toivottavasti laulaa paljon ja toivottavasti saan tallennettua edes muutaman upean hetken. Kamera kulkeutuu luultavasti mukanani ihan mihin tahansa paikkaan, johon sen vain saa ottaa. Tuo järkkäri on saanut tallentaa paljon eri hetkiä, vaikka se on ollut minulla käytössä vasta vuoden. No, ainakaan se ei kerää pölyä hyllyn reunalla. Missä järkkäri ei ole, siellä kulkee mukanani pokkari.

Tänä vuonna tulee täyteen 17 vuotta. Maaliskuussa olen pitänyt tätä blogia kolmen vuoden ajan. Edellistä blogiani pidin suunnilleen kolme vuotta, mutta eiköhän tämä blogi tule menemään iällään sen ohi. Jos nyt näin hövelisti lupaan, tulenkohan vielä katumaan?

Toivon, että tänäkin vuonna pääsisin näkemään Haloo Helsingin livenä. Toivotaan, että kesäksi sattuu joku sopiva keikka. Toki muitakin olisi kiva nägdä livenä, mutta HH! on ehdoton ykkönen. HH!:n III-albumi myi muuten viime vuonna kultaa ja onpahan HH! Emma Gaalassa ehdolla kahdessa kategoriassa. Peukut pystyyn siis!

Taas sitä saadaan yksi vuosi päätökseen. Tämä vuosi on ollut monella tapaa upea ja onpahan mukaan mahtunut paljon kaikenlaista.

Tammikuussa en ilmeisesti tehnyt mitään erikoista. Oli joka tapauksessa talvi ja huomattavasti kylmempää kuin nyt. Helmikuussa oli kylmä. Penkkarit piti tietysti päästä näkemään liian kylmässä säässä. Kävin Kuopiossa, kävin Helsingissä.

Maaliskuun alussa ilmestyi Haloo Helsingin uusi levy. Kuuntelin sitä melkein kuukauden. Tein yhteishaun, täytin kuusitoista vuotta ja ihmettelin ajan kulumista. Vanha järjestelmäkamerarunkoni (Olympus E-300) meni rikki ja tilalle tuli uusi (Olympus E.420).

Huhtikuussa ei tapahtunut kai mitään niin erikoista - ainakaan blogipostausten perusteella. Postaukset kun olivat koirista, musiikista, koulusta ja lukemisesta.

Toukokuussa peruskoulu läheni loppuaan. Hämmästelin asiaa ajan kuluessa nopeasti. Koulupostauksia oli jonkun verran (lähinnä höpötystä peruskoulun loppumisesta..). Mitään kovin tärkeää ei kuitenkaan tainnut sattua tapahtumaan.

Kesäkuussa peruskoulu loppui, enkä itkenytkään niin paljoa kuin luulin. Kävin isäni ja veljeni kanssa autolla Saksassa sekä Itävallassa. Mahtuipa joukkoon pikavisiitti Italian puolellekin. Matkalla oli kivaa. Kesä-heinäkuun vaihteessa olin koiraleirillä lainakoiran kanssa.

Heinäkuussa kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä yksin. Majoituin sukulaisten luona ja tulipa sitä käytyä Linnanmäelläkin. Kävin Plantaasirockissa Haloo Helsinkiä kuuntelemassa. Olin kaupungilla kaverini kanssa. Olin Ilosaarirockin Suloklubilla Anna Puuta kuuntelemassa. Valokuvasin paljon.

Elokuussa kävin kaverini kanssa Varkaudessa Anna Abreun keikalla. Aloitin lukion ja tuskailin kemian kanssa. Ensimmäisellä viikolla ajattelin, että mitenkähän mahdan saada kavereita. Pian niitäkin sitten jo alkoi olla.

Syyskuussa tuskailin ranskaa ja päätin lopettaa sen opiskelun kyseisen kurssin jälkeen. Koulussa oli jos jonkinlaista. Alkoi jopa ensimmäinen koeviikko. En stressannut siitä. Ajattelin, että oli ihan mukavaa, kun ei tarvinnut istua pitkään koulussa.

Lokakuussa tajusin taas kerran bloggaamisen vähän jääneen. Bloggasin vähän mistä sattuu, taisin enemmän keskittyä kouluun ja koirahommiin. (Ja niin tämä blogi on jäänyt varjoon)

Marraskuussa bloggasin aika vähän. Kirjoitin itsestäni faktoja, kirjoitin Saksasta. Ihmettelin lumen viipymistä. Ensilumi tuli ja alkoi toinen koeviikko. Taaskaan ei tapahtunut mitään tärkeää (onko se edes mikään yllätys?)

Joulukuussa bloggasin liian vähän taas kerran, enkä enää jaksanut pyydellä sitä anteeksi. Koulussa oli palautuspäivä ja kursseista tuli ihan hyviä numeroita. Kävin Helsingissä ja Porvoossa. Tuli jouluaika ilman joulufiilistä. Leivoin paljon pipareita ja söin jouluruokaa kolmena päivänä. Kävin Kajaanissa Netan kanssa. Olin kaupungilla ystäväni kanssa.

Näin ollen tämä vuosi on saatu tiivistetyksi pakettiin. Aika on mennyt kamalan nopeasti. Tammikuussa ei koskaan tajua, miten nopeasti vuosi onkin jo vierinyt joulukuulle asti. Eikä sitä, miten paljon eri asioita vuoteen mahtuu. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tänään lunta alkoi taas tulla lisää. No, sitä on odotettukin, mutta saataisiinpa hiukan enemmän pakkasta ja kirkkaampi talvisää, kiitos. Kävin tänään parin tunnin lenkillä Netan kanssa ja pakko sanoa, että valokuvaamisen kannalta lenkki oli hyvin turhauttava.

Joulufiilis on tänäkin vuonna ollut jossain ihan muualla. Aamulla syötiin riisipuuroa ja sitten vietiin kynttilät haudoille. Lahjoiksi sain mitä toivoinkin. Jouluruokana oli kaikkea hyvää. Kylmäsavulohta, lämminsavulohta, kinkkua, Pohjanpoika-juustoa, juustoleipää, porkkanalaatikkoa, maksalaatikkoa, suolakurkkuja... Tänäänkin on vielä jouluruokaa, hyvä niin. Tänään koristelin piparit, jotka leivoin jo torstaina. Oli siinäkin aikamoinen urakka, kaikki löytyneet uunin pellit olivat käytössä.

Eipä tässä enää tämän enempää, pitää yrittää keksiä jotain tekemistä.

Hyvää joulua kaikille!

On taas kerran se aika, kun tajuaa, miten nopeasti aika oikeastaan kuluu. Hups vain ja kohta on tämäkin vuosi paketissa kuin huomaamatta. Lukio alkoi vasta ja nyt on ensimmäinen syyslukukausi takana. Vastahan vuosi sitten sain kouraani viimeisen välitodistukseni ja tänään sain istuskella koulun joulujuhlassa ajatellen ajan kulkua.

Ai niin, viime viikonloppuna kävin Helsingissä ja Porvoossa (tämän postauksen kuvat ovat Helsingistä). Ostokset liittyivät koiriin ja ostin huiman yhden vaatteen - paidan Gina Tricotista. Mutta kun ei oikein löytynyt mitään kivaa, joten miksi ostaa turhaan vaatteita, jotka jäävät kaapin perälle lojumaan?

Joulua kohti mennessä aika on kulunut kuin siivillä. Armottoman nopeasti. Yleisen lätinän vuoden tapahtumista kirjoitan ensi viikolla. Tammikuun pakkasilla tuntui, ettei kesä tulisi ikinä. Kesä tuli, kesä meni, syksy tuli, syksy meni. Talvi on yrittänyt tulla. Jo kahdesti kunnon lumet ovat sulaneet. Tällä hetkellä maa on onnellisesti osittain lumen peitossa ja on pientä pakkasta, tämä sää on parempi kuin jatkuva vesisade. Voi kun lumi pysyisi, niin saataisiin valkoinen joulu eikä sateista joulua.

Tänään olisi tarkoitus leipoa pipareita ja huomenna on ohjelmassa ah-niin-ihana joulusiivous, joka on pitänyt aloittaa ties kuinka monta kertaa. Aina on vain yhtä vaikeaa aloittaa siivoamaan, mutta kun pääsee vauhtiin, pienikin epäjärjestys ärsyttää.

Taitaa olla aika lopettaa selittelyt bloggaamattomuudelleni ja postata, kun siltä tuntuu. Kaikki on ihan hyvin ja niin päin pois, mitään kirjoittamisen arvoista ei vain tapahdu ja kuvatkin ovat lähinnä koirakuvia, jotka menevät Netan blogiin... Seli seli juu juu.

Koeviikosta tuli selvittyä vielä aika hyvin. Esimerkkinä nyt vaikkapa biologia, jonka kokeesta tuli 9 (samoin kurssista), vaikka odotin ehkä seiskaa tai kasia. Ruotsista taas tuli 9+ mutta kurssista kymppi, englantikin oli 9+ mutta kurssista tuli kasi (kuuntelut - ääh). Että näin.

Koeviikon aloitus ja vaikea historian koe. Kouluruokaa ja sitten kaupungille, matkalla pari melkein liukastumista. Kaupoissa kiertelyä, Citymarket ja kotiin. Peltolenkki, puusta tippunutta lunta kameran päällä, liian vähän valoa. Takaisin sisälle. Käynti postilaatikolla, ei postia. Historian kotiessee. Blogi. Englannin, ruotsin ja äidinkielen lukeminen.

Tällaisissa merkeissä siis tämäkin viikko alkaa. Koeviikko alkoi haastavalta tuntuvalla historian kokeella. Aikaa meni puolitoista tuntia. Kouluruuan jälkeen kaupungilla kiertelyä ja tietysti jalkakäytävä oli niin liukas, että melkein liukastuin. Pikavisiitti Citymarketissa ja sitten kotiin.

Koira ja kamera mukaan ja pellolla. Kamera pois laukusta pellon laidalla, ojan yli pellolle ja jostain puusta tippui hieman lunta kameran päälle. Siinä sitä sitten kaivoin kameralaukusta paperia ja kuivasin kameran miettien, että kai se sen verran kestäisi. Kun ei sitä lunta mennyt kuin ulkoisiin osiin (luonnollisesti). Valon määrä oli huima, joten eipä noita kummoisia talvikuvia tullut otettua. Lunta on kuitenkin mukavasti ja Nettakin juoksi pellolla innoissaan.

Ei kun sisälle, tietokoneella oloa ja käynti postilaatikolla. Eikä siellä edes ollut mitään postia. Historian kotiesseen vääntäminen on pakko aloittaa nyt ja sitten innostuin bloggaamaan. Suunnitelmissa vielä englannin, ruotsin ja äidinkielen lukemista. Hiphei!

Nytkin olisi vaikka kuinka paljon hyvältä kuulostavia selityksiä bloggaamattomuuteen, mutta tekosyitähän ne vain ovat. Yritän kirjoitella tänne sitä mukaa, kun keksin jotain enkä yritä väkisin vääntää mitään. En kuitenkaan aio tätä blogia lopettaa, mutta katsotaan josko se kadonnut blogi-innostus tulisi takaisin.

Kysynpähän vain, että missä ihmeessä se lumi viipyy?! Olihan sitä tuossa välillä vähän, mutta sitten sää taas lämpeni, alkoi sataa vettä ja lumi suli pois. Ottaisin tuhat kertaa mieluummin -20 asteen pakkaset kuin vesisateen. Toivottavasti tulisi edes valkoinen joulu... Että tällaista tämä Suomen talvi tänä vuonna on. Saa sitten nähdä, miten paljon tuolle toppatakille tulee käyttöä (ja kun se on vielä niin kiva takkikin!) ja missähän välissä ne kunnon talvikengätkin tulee hankittua... Tällä hetkellä sää näyttää siltä, ettei niitä ihan lähiaikoina tulla tarvitsemaan (ja nyt kun kirjoitan näin, jossain välissä tulee varmasti kunnon pakkaskeli...)

Ensi viikollahan on koeviikko, joten olen tankannut historiaa ja pitäisi historian esseetäkin kirjoittaa. Muutenkin pitäisi lukea vähän sitä sun tätä. Historiastakin pitäisi käsitteitä päntätä, että osaa kokeessa vastata, jos vaikka niitäkin satuttaisiin kysymään.

Ei tässä tämän ihmeellisempää asiaa, palaillaan!

Koska ei kauheammin ole muuta kirjoitettavaa, saatte lukea epämääräistä Saksa-höpinää. Jos Saksa ei kiinnosta, kannattaa ehkä skipata tämä postaus - tai ei ehkä sittenkään. (Kieltämättä varsin epämääräisesti kirjoitettu!)

No joo, joka tapauksessa tykkään Saksasta. Olen tosin käynyt siellä vasta kerran, mutta siellä oli kivaa. Yleensä väitetään, ettei Saksassa ole mitään muuta kuin jatkuvaa moottoritietä. Sen väitteen voin kumota. Saksan Legoland, Kotkanpesä, Nürnburg Ring, Neuschwansteinin linna, se automuseo, minkä nimeä on muista... Onhan noita paikkoja ja muutakin nähtävää kuin Berliinin muuri (enkä edes ole päässyt Berliinissä käymään).

Saksassa oli ainakin mielenkiintoista se, että koirat saavat tulla esimerkiksi ravintoloihin ja näin koiran jopa Kotkanpesässä. Neuschwansteinin linna taisi olla matkan ainoa paikka, minne koiraa ei saanut ottaa. Meillä ei siis tietenkään ollut koiria mukana, mutta onhan se nyt tärkeä huomio, että koiria saa viedä melkein joka paikkaan!

Hyvä on, moottoritiet olivat tylsiä, mutta tuskinpa ne sen mukavampia ovat missään muussa maassakaan. Opin jopa tunnistamaan eri automerkkejä. Se on aika paljon siihen nähden, etten tiedä autoista oikeastaan mitään. Mutta moottoritiellä ohi ajoi milloin minkäkin merkkisiä autoja. Mersuja, Volkkareita ja kaikkea. Myös avoautoja (merkkejähän en painanut mieleen) ja asuntoautoja ja -vaunuja.

Koko Saksa-juttu alkoi, kun kasilla aloin opiskella saksaa. Saksa oli varavalinnainen, mutta ranskan ryhmähän ei toteutunut. Eipä se enää jälkeenpäin ole harmittanut, olen tykännyt kovasti saksan kielestä. Mitä nyt kielioppi on vähän vaipunut unholaan, mutta ensi jaksossa kaikki alkaa (toivottavasti) sujua kun saksa alkaa.

Saksa on suhteellisen helppo kieli, jos muissa kielissä ei ole ongelmaa. Verbitaivutukset ainakin sujuivat hyvin. Tietysti perfektimuoto oli vähän hankala, kun piti muistaa monet epäsäännölliset verbit ja tuleeko alkuun haben vai sein. (Ei tästä nyt tämän enempää)

Saksassa oli hotelleissa hyvää aamupalaa. Ne sämpylät olivat tosi hyviä (söinkö jotain muutakin aamulla?). Tuli myös käytyä Lidlissä (tulipa kotoisa olo, kun näki Lidlin). Italialaisia pizzapaikkoja riitti ja ne pizzat olivat todella hyviä. Suosittelen siis lämpimästi Saksaan menemistä.

Koska kuuluu samaa vanhaa ei-mitään-uutta-ihmeellistä, tässä on vähän faktaa

1. Ikää minulla on 16 vuotta
2. Aloitin lukion elokuussa
3. Ensimmäinen koeviikko on siis takana, mutta loput edessä
4. Luin ensimmäisessä jaksossa ranskaa, mutta lopetin sen
5. Ranskan ykköskurssista tuli tosin 10, mutta se olisi pidemmän päälle ollut vaikeaa
6. Tykkään koulussa eniten kielistä ja historiasta
7. Musiikista taas en koulussa tykkää
8. Minulla ei ole minkäänlaista sävelkorvaa
9. En erota, onko esimerkiksi kitara vireessä
10. iTunesin 25 soitetuinta-listalta löytyy Haloo Helsinkiä, Anna Abreuta, Anna Puuta ja Jenni Vartiaista, mutta kuuntelen myös muuta musiikkia
11. Haloo Helsinki! on suosikkimusiikkiani (mutta suosikkimusiikkia on paljon muutakin!)
12. Kuuntelen Haloo Helsingin lisäksi harvemmin tai useammin Chisua, Anna Puuta, Anna Abreuta, Jenni Vartiaista, Irinaa, Eriniä, Indicaa, PMMP:tä ja Laura Närheä
13. Anna Abreun kuuntelu on tosin vähän jäänyt, on esimerkiksi joitain Anna Abreun kappaleita, joita en ole kuunnellut viime vuoden jälkeen
14. iTunesista löytyy myös muuta musiikkia, kuten Tiktakia, Petraa, Adam Lanbertia, Antti Tuiskua ja Suvi Teräsniskaa. Näitä mainittuja en vain kovin usein kuuntele.
15. Yksi kauneimmista kappaleista on Irinan Jälki
16. Laura Närhen kappale Jokainen yö itkettää minua, sillä siitä tulee mieleen edesmennyt lyhytkarvainen colliemme Piri
17. Meillä on kolme koiraa - Netta, Vilkku ja Miru
18. Ensimmäinen koiramme Susku jouduttiin lopettamaan 2006
19. Piri tuli vuonna 2007, mutta se jäi 2010 helmikuussa auton alle
20. Vilkku on siis ehtinyt nähdä kaikki meillä olleet koirat
21. Netta on ensimmäinen oma koirani
22. Harrastan Netan kanssa mätsäreitä ja haaveissa on aloittaa agility
23. Omat koirat = rakkaus <3
24. Minulla on korkeanpaikankammo
25. Jännitän vieraita tilanteita
26. Jännitän, jos pitää soittaa vieraalle ihmiselle. Asia on kuitenkin pakko hoitaa pois aikajärjestyksestä, ettei se jää kummittelemaan.
27. Jännitin myös sitä, kun piti käydä varaamassa Netalle eläinlääkäriaika...
28. Jännitän myös esiintymistäni. Ensi viikon äidinkielen puheenvuoro jännittää jo valmiiksi
29. Tykkään tehdä tosi paljon kaikkia listoja
30. Joulukuussa pääsen käymään Helsingissä kahdesti - HelsinkiWinner-koiranäyttelyssä sekä muuten vaan
31. Olen käynyt Helsingissä tänä vuonna jo valmiiksi kaksi kertaa
32. Vuoden ensimmäinen Helsingin matka oli helmikuussa noin viikkoa Kuopion matkan jälkeen
33. Kyseinen Helsingin matka ei ollut mitään herkkua, koska olin kipeä
34. En ole tänä vuonna ollut kovinkaan kipeä, on vain ollut flunssaa
35. Lukiossa en ole vielä kertaakaan ollut poissa koulusta
36. Kävin hammaslääkärissä viimeksi kesäkuun alussa
37. Käyn hammaslääkärissä siis oikomishoidon takia, tosin viime aikoina vain puolen vuoden välein. Kun oli kiinteät raudat, piti käydä useammin.
38. En tykkää käydä hammaslääkärissä
39. Kävin kesällä Saksassa, Itävallassa ja nopeasti Italian puolella
40. Saksa oli ihana maa, eikä Itävallassakaan ollut mitään vikaa
41. Saksassa melkein kaikkiin matkakohteisiin sai ottaa koiran mukaan
42. Saksassa (ja Itävallassa) näin koiria ravintolassa ja Itävallassa jopa vaatekaupassa
43. Haluan kovasti vielä joskus käydä Berliinissä
44. En haaveile Yhdysvalloissa käymisestä, mutta varmaan lähtisin jos tilaisuus tulisi
45. Tämä vuosi on kohta lopussa
46. Yläaste meni hujauksessa
47. Oppivelvollisuus (ja peruskoulu) päättyi 4.6.
48. Lukiokin menee varmaan tosi nopeasti
49. Kohtahan tässä pitäisi tietää, minne hakee opiskelemaan!
50. En tiedä, mikä minusta tulee isona
51. Netta täyttää ensi vuonna jo kaksi vuotta
52. Tämä vuosi on ollut varmaan elämäni paras vuosi tähän asti
53. Niin ajattelin tosin viime vuonnakin, vaikka Piri kuolikin
54. Viime kesänä olin yhdessä vaiheessa ollut yli puolet lomasta poissa kotoa
55. Viime kesä oli ehkä paras
56. En osaa kesällä olla tekemättä mitään, on pakko olla aina jotain tekemistä
57. Odotan vieläkin ensilunta
58. Talvi on aluksi kiva, mutta siihen kyllästyy kun tulee liian kylmä
59. Kevät on ihanaa aikaa, kun lumi on sulanut ja luonto herää eloon
60. Kesä on kiva vuodenaika, mutta +25 lämpötila alkaa jo olla liikaa
61. Siksi en halua rantalomalle...
62. Luen aika paljon
63. Oma kirjahylly vain tuntuu moneen kertaan kolutulta
64. Tämä huone pitäisi siivota
65. Nykyään mietin tarkkaan, mihin käytän rahaa
66. Olen vähän tylsistynyt

Blogi. Niin mikä sen on? Ai niin, minullahan on sellainen! Oho, en ole kirjoittanut melkein kuukauteen... Aina nettiin tullessani on tullut huono omatunto, kun olen nähnyt blogin viimeisimmän postauksen päivämäärän. "No ei se mitään, mie kirjoitan sinne huomenna jonkun hyvän jutun", olen ajatellut ja suunnannut netissä jonnekin muualle. No kun on ollut koulua ja kaikkea, seliseli ja voivoi, ei se ennenkään ole bloggaamasta estänyt... Ainoa este on ollut oma laiskuus. Ja mielikuvituksettomuus.

Joka tapauksessa kaikki menee niin kuin pitääkin. Koulu sujuu, kaikki sujuu, jne. Lupaan taas yrittää vääntää tänne useammin postauksia, mutta mitään en vanno.

Tätä postautta ei ole suinkaan kirjoitettu yöllä niin kuin viestin tiedoissa lukee. Eikä edes 21.10.2011, vaan 20.10.2011 heti edellisen parhaita lehtiä käsitelleen postauksen jälkeen. Vaan mitä järkeä olisi julkaista postauksia yhteen putkeen? Niinpä samalla testaan tätä toimintoa - eli sitä, miten postauksen voi laittaa ilmestymään vaikkapa nyt näin eri päivälle. Kätevää, eikös?

Tämäkin on postausehdotuksen varaan rakennettu postaus. Kyseessä on... HARRASTUSPOSTAUS

Koirat

En ole pitkään aikaan puhunut koirista tässä blogissa, koska on Netan blogi koirajuttuja varten. Kyllä vain. Koiratkin ovat harrastus. Netan kanssa käyn mätsäreissä (=leikkimielinen koiranäyttely) kokeilemassa onnea. Sieltä tulee poistuttua niin parempi punainen kuin huonompi sininenkin nauha kourassa, joskus saatetaan sijoittua. Koirien kanssa kuljetaan metsässä ja pellolla myös pimeässä, sateessa, tuulessa ja kylmässä säässä talvella - asioita, joita en taatusti tekisi jos minulla ei olisi koiraa. Koiraharrastus on kuitenkin yksi maailman parhaimmista harrastuksista ja sen myötä on tullut tutustuttua uusiin ihmisiin.

Valokuvaus

Kaipa tämä jollain asteella on harrastus, vaikken ota sitä haudanvakavasti. Yleensä kuvailen tosin vain koiria ja siinä sivussa ehkä joitain muita juttuja, joita on alueilla, joissa koiria kuvaan. Lisäksi on tainnut tulla selväksi, että kuvaan erinäisiä juttuja tänne ja Netan blogiinkin.

Lukeminen

Luen aika paljon. Nytkin olisi iso pino kirjastoon palautettavia kirjoja. Kun palautan ne, voisin samalla lainata lisää kirjoja. Joskus kun tympääntyy oman kirjahyllyn antimiin, kun ne on tullut luettua noin tuhat kertaa.

Bloggaaminen

No, onhan se tavallaan harrastus. Tuskinpa bloggaisin, jos se ei kiinnostaisi sitten yhtään. Välillä vain on kausia, jolloin on ylitsepääsemättömän vaikeaa keksiä, mistä kirjoittaisi. Nyt tuntuukin, että olen Netan blogiin kirjoittanut aktiivisemmin kuin tänne. Pyöriikö elämäni vain koirien ympärillä?

Musiikin kuuntelu

Joo, tätähän kukaan tähän blogiin eksynyt ei ole varmasti sattunut huomaamaan... Musiikkia tulee tosiaan kuunneltua. Joskus soi Chisu, joskus Haloo Helsinki! ja joskus PMMP, mitä milloinkin. Haloo Helsinki! on yksi lempibändeistäni (niin, sitähän täällä kukaan ei varmasti ole huomannut...), mutta on tosiaan myös monia muita bändejä ja laulajia, joita kuuntelen. Anna Abreun fanittamisen jälkeen huomasin, miten puuduttavaa on kuunnella lähes koko ajan pelkästään yhtä ainoaa bändiä tai laulajaa.

Nytpä sitten toteutetaan saatu postausehdotus, kun omat idea ovat vähissä. Tättärää...

Parhaat lehdet

Olisi ollut liian vaikeaa eritellä vain yhtä, joten valitsin suosiolla kolme.

Demi

Minulle Demiä on tilattu 2009 kesästä asti. Tilauksen aloittamiseen oli syynä se, että Demiä tuli ostettua usein irtonumerona. Aluksi sitä tuli ostettua irtonumerona vain silloin tällöin, jos Anna Abreusta sattui siinä olemaan juttua mutta sittemmin sitä tuli ostettua yhä useammin ja useammin. Tykkään lukea Demiä ja ilmeisesti tänään pitäisi postilaatikkoon tipahtaa uusin Demi. Yleensä selailen koko lehden läpi ja luen samalla tarkemmin kiinnostavammat jutut. Varsinkin mokapalsta ja Salainen palvelu tulee luettua jokaisesta numerosta. Horoskoopitkin tulee luettua, joskaan en niihin oikein usko.

Miss Mix

Miss Mixin tilaaminen aloitettiin muistaakseni syksyllä 2009. Yllättäen tätäkin tuli ostettua irtonumerona - ja joskus ehkä, jos Anna Abreusta oli juttua. Miss Mixinkin selaan läpi ja luen kiinnostavammat jutut tarkemmin. Salakuuntelu ja novelli tulee ainakin lähes aina luettua kunnolla. Horoskoopin lukaisen tästäkin, joskaan en ota sitä niin vakavasti.

Koirat

Koirat on todella kattava ja monipuolinen koiralehti. Aiemmin se ilmestyi kai neljä kertaa vuodessa, mutta nyt se on jo muutaman vuoden ajan ilmestynyt kuusi kertaa vuodessa. Ei sen tarvitsisikaan ilmestyä aiemmin, sen verran monipuolinen se on. Joka numerossa on jotain kiinnostavaa. Lisäksi kuvat ovat hyviä. Tätä tuli aluksi ostettua irtonumeroina, ensimmäiset minulta löytyvät irtonumerot ovat vuodelta 2006. Vuonna 2007 taidettiinkin alkaa tilata tätä lehteä, eikä kertaakaan ole tarvinnut katua.

"Niin nää vuodet vierii vaan"
Tiktak - Rannaton

Kaipa moni asia täällä johtuu muutoksista. Vuodet kuluvat ja asiat muuttuvat hämmästyttävän paljon jopa vain yhden ainoan vuoden aikana. Vielä vuosi sitten olin yhdeksännellä luokalla ja kai tässä voi sanoa asioiden muuttuneen. Lukion alettua ei ole enää joutunut juuttumaan samaan rooliin, missä peruskouluajan saattoi joutua viettämään.

"I'm not saying that I won't give up, no"
Anna Abreu - Everywhere I Go

En vielä viime maaliskuussa lukion ainevalintakorttia täyttäessäni tiennyt, miten vaikealta ranska tuntuisi. En tiennyt, ettei se kolahtaisi samalla tavalla kuin millä varavalinnaisaine saksa oli kolahtanut. Siinäpä se. Asiat muuttuvat. Lopetin sen ranskan, ensimmäisen kurssin arvosanaksi tuli 10. Jossain vaiheessa sillä kurssilla aloin vain ajatella, että jos nyt jaksan tämän kurssin hoitaa kunnialla loppuun, vaikkei enää kiinnostanutkaan. Lopulta sitten päätin luovuttaa. Mitä tekisin kielellä, jonka opiskelu ei olisi mieluista?

"Unelmat vaihtuu toisiin, valuen vuosiin vihaisiin"
PMMP - Joutsenet

Ammattihaaveita ei tällä hetkellä ole. Kaikki ennen olleet ammattihaaveet olen tyrmännyt loppujen lopuksi. Kampaaja - ei enää kiinnosta. Kennelin pitäjä - liikaa vastuuta koirista ja mm. siitä, että pennut saavat hyvän kodin. Koiranhoitaja loman aikana - dogsitter-kurssi käytynä, mutta tuskinpa ammatikseni tulee koiranhoitaja lomanaikana, haluanhan minä pitää itsekin lomaa. Ornitologi - niin mistä keksin tämän kakkosluokalla? Laulaja - miten olen voinut tällä äänellä haaveilla siitä? Siinä sen vain taas näkee.

"Please don't give up"
Indica - Outside In

Ilmeisesti kannattaa pitää kiinni siitä, mikä on tärkeämpää. Heti ei kuitenkaan kannata luovuttaa. Mieluummin hoidin sen ranskan ykköskurssin kuitenkin loppuun, vaikka toivottomalta se välillä meinasi vaikuttaa. Voinpa sanoa, että minua varmaan harmittaisi, jos en olisi kokeillut ranskan opiskelua. Tällaisissa asioissa luovutan kokeiltuani asiaa. Ranskan ääntäminen tuntui liian vaikealta. Karsin kurssivalintoja ja muun muassa psykologian kakkoskurssi sai lentää pois. Kaikki ei aina kolahda, eikä väkisinkään huvita tehdä jotain, mikä ei ollenkaan kiinnosta.