Niin laueltaan Haloo Helsingin kappaleessa Hukatut miljoonat. Niinpä. Kello tuntuu yleensä määräävän kaiken. Niinhän se menee koulussa, ja kaikkialla muuallakin. Ja kelloa tulee myös katsottua useita kertoja... Mutta tuntuu siltä, että silloin, kun rannekello on mukana, aika ei kulu millään, mutta toisinaan, kun rannekello ei ole mukana, aika kuluu kuin siivillä.

Pakkohan tässä on myöntää, että yleensä, kun lähden jonnekin, otan rannekelloni mukaan. Se vain tuntuu luonnolliselta. Vielä joskus kolmosluokalla en jaksanut seurata kellosta, milloin tunti loppuu, ainakaan kovin usein... Nykyisin se tuntuu oudolta, sillä sitä kelloa kyllä tulee vilkaistua useaankin kertaan koulupäivän aikana (:

Välillä tuntuu, että meillä Miru pyörittää kelloa... Tavallaan. Se nukkuu ja leikkii silloin kun sitä huvittaa, ja pakkohan se on viedä ulos heti kun se on herännyt. Eipä tässä tämän enempää tällä kertaa, ja päivän kuvaksi on valittu tämä kuva, jossa ovat Vilkku ja Miru.