Fanittamisesta onkin helppo alkaa kirjoittaa, niin tuttu juttu se sattuu olemaan. Pienenä fanitin Winx Clubia ja Bratzia, mutta onhan se kuitenkin eri asia kuin fanittaa jotain bändiä tai laulajaa tai elokuvaa - vai onko sittenkään? Kukapa sen osaisi määritellä, jokaisella on varmaan asiasta oma mielipiteensä.

Muistelisin, että ensimmäinen bändi tai laulaja, jota olen fanittanut, oli Tiktak, jonka levyn sain vuosia sitten joululahjaksi. Vai fanitinko kolmannella luokalla Maija Vilkkumaata? Tuskin. En silti miellä kyseistä Tiktak-fanitusta siksi varsinaiseksi fanitukseksi ainakaan omatla kohdaltani. Silloin oli pakko saada kaikki Tiktakin levyt, oli minulla joku vanha Tiktak-kirjakin ja näin bändin kerran livenä. Maija Vilkkumaata tässä perheessä on kuunneltu niin paljon, etten ole ainoa, joka Maijaa on kuunnellut.

Ensimmäinen laulaja, jota olen fanittanut täysillä, oli Anna Abreu. Se fanitus on takanapäin. Se ei alkanut varsinaisesti Idolsista, vaan ehkä vuoden 2008 puolella, vaikka vuonna 2007 näinkin Annan ekan kerran livenä. Välillä fanitin Annaa kovempaa ja välillä vähemmän. Keikoilla tuli käytyä ja levyt, kirjat ja myös lehdet, joissa Annasta oli juttua, tuli hankittua ja netistäkin tuli ostettua julisteita ja juttuja Annasta, jos minulla ei kyseisiä ollut.

Annan keikkoja minulla on nyt takana yhdeksän, viimeisin oli 6.8.2010. Silloin en enää fanittanut Annaa, enkä varmaan enää 13.2. Varkauden keikalla tai 21.2. Kuopion Popin kuninkaalliset-keikalla. Se fanitus vain jotenkin loppui. Se oli fanitus, johon meni varmaan eniten rahaa (no, en tiedä menikö siihen Bratz-fanitukseen aikanaan enemmän rahaa). Se oli fanitus, jossa koin myös pettymyksiä ja jonka takia myönnän itkeneeni. Sen takia tuntuukin hassulta, että 6.8., kun en enää fanittanut Annaa, sain yhtiksen ja nimmarit.

Asiat vain menevät miten menevät, ja Anna-fanituksen aikana en kertaakaan sanonut fanittavani Annaa ikuisesti, koska olin aiemmin oppinut, etten voi fanittaa mitään tai ketään ikuisesti. Anna-fanitus toi kuitenkin elämään eri asioita, kuten Anna Abreu-foorumin, jolla käyn vieläkin.

Haloo Helsinkiäkin ehdin fanittaa, mutta sekin on jo laantunut. Muistelen myös fanittaneeni tiettyjä TV-ohjelmia, tosin ne fanitukset olivat aika kausittaisia. Pottereita ja Twilightiakin on tullut fanitettua, mutta ei samalla tavalla kuin vaikka Anna Abreuta.

Fanituksessa on ehkä hienointa se, mitä se tuo mukanaan. Niitä keikkafiiliksiä ja kaikkea muutakin. Voi tutustua uusiin ihmisiin ja muutenkin päästä selville uusista asioista. Tällä hetkellä en taida fanittaa ketään tai mitään, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin vaikka saatan aloittaa uudestaan fanittamaan vaikka Haloo Helsinkiä tai sitten Anna Abreuta, vaikka Anna-fanitukseen palaaminen tuntuu epätodennäköiseltä.

Anna-fanituksesta opin yhtä jos toista ja kun nyt mietin, niin tuskin tulen fanittamaan ketään tai mitään samalla tavalla. Fanituksen jälkeen on usein helpointa myöntää virheitä, joita fanituksen kohteessa näkee, vaikka niitä ei aiemmin myöntäisikään.