Sunnuntai 9. tammikuuta - viimeinen päivä joululomaa. Pitäisi tehdä-listalla on siivoamista ja bilsan lukemista. Tavarat lojuvat taas siellä sun täällä ja on melko varmaa, etteivät kaikki tavarat ole omilla paikoillaan. Olisi vaatteita, jotka pitäisi laittaa omiin paikkoihinsa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja silti istun täällä haukottelemassa. Tyypillistä.

Ulkona ei ole mitenkään kamalan kylmää, mutta on satanut lunta. Taas. Kävin tänään melkein tunnin lenkillä Netan kanssa. Olen valmis vannomaan, että jos minulla ei olisi koiraa, en lähtisi ulos tunnin lenkeille. Jos ei olisi koiraa, en lähtisi illalla pimeässä lenkkeilemään. Jäisi se liikunta aika vähäiseksi.

Onhan sitä tässä sitten hyvä suunnitella kaikkea, vaikka se siivoaminen ei houkuttele. Koulureppuunkaan ei ole mitään pakattavaa, koska pakkasin sen jo eilen. Kaiken paitsi sen joulutodistuksen. Se pitää saada vietyä kouluun rypistymättömänä ja ei siinä varmaan ole vielä mitään allekirjoitustakaan.

Odotan todellakin sitä, kun Marimekko-kuvioiset Converset tulevat myyntiin. Miksiköhän noita tennareita kertyy... Ne vain sattuvat olevaan mukavimpia kenkiä, mutta talvella en tosin ole voinut niitä käyttää.

Pitäisiköhän ottaa minikuusesta koristeet pois ja viedä kuusi odottamaan seuraavaa joulua. Mutta toisaalta, mitä haittaa siitä on, jos se kuusi nyt nököttäisikin täällä pääsiäiseen asti? Sehän olisi ihan tyypillistä. Oikea joulukuusi sentään lensi ulos talosta jo joku aika sitten.

Olen varmaan miljoona kertaa ollut iloinen siitä, ettei huomiselle ole läksyjä. Meinasin tosin jo säikähtää avatessani läksyvihkon, kun en ollut yliviivannut edellisiä matikan läksyjä. Tyypillistäkö? On kuitenkin ihan kiva mennä taas kouluun, kun on kerätty tarpeeksi motivaatiota. Eiköhän tämä motivaatio riitä kevääseen asti, ja onhan välissä hiihtolomakin. Ja pääsiäinen.

Ulkona on tylsän harmaata. Lumisateen syytä? Ei ole mitenkään mukava lenkillä koiran kanssa tarpoa hangessa, vaikka siitä liikuntaa saakin. Onneksi koiria ei moinen haittaa.