Mitään ei ikinä tapahdu. Ainakaan tällä viikolla, kun on näin tylsää. Perusviikkoko? Ehkä sitten niin. Niinhän ne kaikki ovat. Enemmän tai vähemmän tavallisia pienillä vivahde-eroilla. Ainakin minun mielestäni on niin.

Tässä ollaan nyt haparoivasti harjoiteltu uuden järjestelmäkameran käyttöä, koska vanha alkoi mennä rikki. Tähän taloonhan se vanhempi kamera tuli kai vuonna 2005. Joskus niitä aikoja. Ainahan se on, että jos on uusi kamera, sitä on hankalampi oppia aluksi käyttämään. Kyllä se siitä, vaikka se on pienempi kuin se vanha kamera. Tekemällä oppii valokuvatessakin parhaiten.

Tänään olin pitkästä aikaa kaupungilla. Seppälässä oli nättejä mekkoja, mutta katsotaan nyt. Kevätjuhlaan on löydettävä jotain kivaa, mutta nyt ei ole sen aika. On se kyllä kumma, kun mekoissa ei löydä "oman kokoisena" sopivan kokoisia mekkoja. No, elämä on.

Ostin Anttilasta alennuslaarista korkokengät mielessäni kevätjuhla. Voisin ehkä näiden parin kuukauden aikana oppia kävelemäänkin noilla kengillä. Nyt ne ovat jopa jaloissani ja oudolta tuntuu. Ihmeesti pidentävät kuitenkin. Taitavat olla korkeimmat korkokenkäni. Syksyllä ostin nilkkurit kirpputorilta, mutta niissä on vähän pienempi (ja myös kapeampi) korko, joten ne ovat jääneet vähemmälle käytölle.

Nyt on muutenkin iskenyt jonkunlainen laiskuus. Vuonna 2010 ostin jossain vaiheessa meikkivoiteen ja puuterin (elämäni ensimmäiset sellaiset...) ja innostuin käyttämään niitä, joululomalla oli tauko ja sitten taas jatkui, kunnes helmikuussa kyllästyin. Niinpä on menty pelkällä ripsarilla, kun se meikkivoiteen levittelykin syö aamusta aikaa niin, etten oikein ehdi. En muutenkaan yleensä meikkaa arkena paljoa enkä lomilla ollenkaan, joten ei tuosta ongelmaa tule.