Kohta on enää kuukausi peruskoulua jäljellä. Se ei ole enää paljon, aika on taas mennyt nopeasti. Aivan liian nopeasti. Viimeistä viedään, viimeiset kokeet ovat käsillä. "It's now or never", kuten High School Musical 3:ssa lauletaan. Nyt tai ei koskaan, juuri niin. Kohtahan opettajien pitää jo päättää päättötodistuksen arvosanat. Ihanaa, kamalaa. Mikä nousee, mikä laskee, mikä pysyy samana?

"Aika ei kuole tappamallakaan", lauletaan PMMP:n kappaleessa Joutsenet. Joillain tunneilla tuntuu siltä. Vaikka kuinka vilkuilee kelloa, aika ei kulu millään. Silti päivä vaihtuu toiseen, tulee viikonloppu, sitten taas maanantai ja koko rumba jatkuu ja jatkuu. Muutosta rytmiin tuovat lukujärjestysten vaihtumiset. Lukujärjestysten vaihtuessa jotkut päivät vaikuttavat tappopäiviltä ja lukujärjestystä manaillaan. Uuden lukujärjestyksen oppiminen vie aikaa ja sen oppii vasta, kun siirrytään seuraavaan. Ja nythän on menossa peruskoulun viimeinen lukujärjestys.

Tähän asti ollaan kuitenkin päästy ja 4.6. sitten haetaan päättötodistus koko koulun edessä. Voi ei, apua, auttakaa. Vielä pitää puurtaa ja yrittää jaksaa keskittyä, vaikka keskittymiskyky herpaantuu. Ikkunasta tulvii auringonpaistetta ja tekisi mieli olla ulkona sen sijaan, että istuu tekemässä tehtäviä. Sellaistakin sattuu.

Peruskouluajasta tullaan tässä blogissa saamaan lähempänä loppua vielä kunnollinen tilitys, joten tähän ei vuodateta kaikkea. Onhan se kuitenkin saavutus tajuta, että tässä sitä ollaan, takana ala-aste ja lähes koko yläaste. Ensimmäisen luokan ensimmäisten läksyjen odottaminen on vaihtunut läksyttömyyden toivomiseen.

Olisinko ensimmäisellä luokalla edes uskonut, että joskus voisi olla tällaista? Ehkä en. Tuskin uskoin seitsemännellä luokallakaan. Nyt tuntuu, että sekä odotan että en odota peruskoulun loppua. Seitsemännellä luokalla toivoin vain kesäloman tulevan.

Opiskelumotivaatio on kasvanut peruskoulun jatkuessa aina vain. Tavaroita en ole hukannut ala-asteen jälkeen ja lukeminen on jäänyt yhä harvemmin viimeiseen iltaan. Koko yhdeksännen luokan ajalta muistan vain yhden kerran, kun kokeeseen lukeminen ei mennyt niin kuin piti. Unohdin yhtenä viikonloppuna viime marras-joulukuussa lukea fysiikkaa ja yritin sitten parissa päivässä painaa kaiken päähäni. 7½ siitä kokeesta sitten tuli, tähän mennessä yhdeksännen luokan huonoin. Katsotaanpa vain, mitä fysiikan valtakunnallisesta tulee.

Kesän jälkeen sitten on suuntana lukio. Seitsemännellä luokalla olin varma siitä, että lukiovalinnan tekeminen olisi minulle ylivoimaisen vaikeaa. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla soudin ja huopasin ajatuksissani kahden lukion välillä. Maaliskuun alussa sitten hain niistä toiseen, ja toinen ei edes ollut hakutoiveissa ollenkaan. Nyt naurattaa, kun seitsemännellä luokalla ajattelin sen olevan isokin ongelma "sitten joskus". Sellaista sattuu.