Riittää, että kotonasi asuu yksi koira. Silti alat miettiä toista koiraa, ja toista seuraa kolmas. Kolmatta voi seurata neljäs, neljättä viides ja kohta onkin jo melkoinen koiralauma - koiria lähes joka sormelle. Vähitellen jokainen koiramäärä tuntuisi kuitenkin täysin normaalilta.

Meillä on ollut aina ainakin yksi koira ja nyt niitä on kolme. Ei se määrä enää paljolta tunnu. Normaalilta vain. Yksihän niistä on minun omani - shetlanninlammaskoira Netta. Netta tuli meille kesäkuussa 2010. Olin nimittäin syksyllä 2008 keksinyt, että haluan shetlanninlammaskoiran ja lopulta se luvattiin, jos vielä viisitoistavuotiaana haluaisin sellaisen. Tässä sitä nyt ollaan, ikää kuusitoista vuotta ja oma koira.

Osoitin olevani tämän aikeen kanssa vakavissani siten, että ostin jo etukäteen tarvikkeita. Aluksi ostin pari hihnaa, matkakupin ja niin poispäin, mutta kun vuotta 2010 lähestyttiin ja sen kevät saavutettiin, oli varastossa puruluita, leluja, hihnoja, pari kuppia...

On sanoin kuvailemattoman vaikeaa määritellä koirien sijaa omassa elämässä. Ne ovat ihania, tärkeitä, rakkaita. Koirat ovat ihania, koska ne ovat niin aitoja ja vilpittömiä. Netta on aina iloinen, kun tulee kotiin. Jos ei olisi koiria, en taatusti lähtisi talvisin pellolle tai metsään kävelemään. Anna Puun kappaletta Sinä olet minä siteeraten

"Sinutta on tyhjyys. Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan."

Netalle on tullut hankittua kaikkea. On puruluita, sademantteli, ulkoiluhaalari ja itse tehty talvimantteli. Sademantteli on takaa vähän pieni. Se maksoi 40 euroa, mutta kyllä sitä voi vielä käyttää. Haalari oli kympin löytö alennuskorista. Haalari on ollut todella hyvä nyt, kun on tällainen kurakeli.

Koiraharrastus on harrastus, joka antaa enemmän kuin ottaa. Jos annat pikkusormen, se vie koko käden. Koskaan ei tiedä, mihin ryhtyy, kun hankkii ensimmäisen koiran... Ruokahalu kun kasvaa syödessä ja koko koiraharrastus tuntuu muuttuvan päivä päivältä itselle tärkeämmäksi.

Haluaisin kokeilla Netan kanssa agilityä ja vaikka mitä. Toko-kurssi käytiin syksyllä. Ainoa ongelma on motivaatiopula, jonka takia kilpailuihin ei olla lähiaikoina menossa.

Netan kanssa kaikki on vielä kesken, mutta eihän se estä itsepintaista haavetta toisesta omasta koirasta. Toista omaa koiraa tosin en tule vielä vuosiin hankkimaan, että ei sen puoleen. Tosin... Tiktakin kappaletta Junat siteeraten

"Mutta päivä päivältä se tuntuu vähältä"

Koirat ovat kiinteä osa mennyttä, nykyistä ja tulevaa elämääni. En osaa kuvitella eläväni ilman koiraa. Koirasta on myös haittaa. Lenkille pitää lähteä säässä kuin säässä, sisäsiisteyskasvatuksessa menee aikansa, koira voi oksennella lattioille... Mutta hyvät puolet painavat aina huonoja enemmän. Parempihan se on, että on joku kiskomassa lenkille säällä kuin säällä. Voisi muuten liikunnan määrä jäädä vähäiseksi.