Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti... Ei, ei noin. Siis, jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kai on järkevämpi sanoa, että jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan kuin sanoa, että jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti. Mitäpä jos kaiken nimittäin pitikin mennä eri tavalla kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan?

Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, Miru ei olisi alkuunkaan tullut meille. Meidän ei todellakaan ollut tarkoitus ottaa kahta pentua samana vuonna, shelttiähän siinä oli vain suunniteltu. Piri jäi kuitenkin helmikuussa 2010 auton alle. Olisiko kukaan osannut tietää, että se tulisi kuolemaan niin nuorena? Eipä varmaan. Jos Piri eläisi, meillä ei olisi Mirua. Ei, Miru ei tullut koiraksi Pirin tilalle. Eihän yksikään koira voi korvata toista.

Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, minulla voisi olla varsin erilainen Netta. Mutta pennun hankinnassa kohtalo puuttui peliin ja tuli pari mutkaa matkaan. 24.4.2010 pyörin koko päivän koirapäivätapahtumassa, jota olin ollut järjestämässä. Sitä ennen pentusuunnitelma oli kariutunut. Olisinko osannut arvata, että sinä päivänä syntyi Netta? Enpä varmaan.

Siinähän täytyi olla juuri se tarkoitus, että juuri tämä Netta tuli meille. Tämä isokokoinen, mutta mahdottoman ihana ja kultainen Netta. Mitä väliä sillä on, onko Netta iso tai että sen korvat ovat hieman liian raskaat? Ehkä näyttelyiden kannalta, mutta niitä voidaankin harrastaa huvin vuoksi. Netan koolla ei ole mitään väliä, sillä mielestäni Netalla on mahdottoman ihana luonne. Joku tuntematon voisi olla eri mieltä: miten noin arka koira voi muka olla ihana? Kotona Netta ei nimittäin ole arka.

Joten kaipa sitä tässä alkaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka aina sitä tarkoitusta ei tietäisikään.