Taas yllättäen säätämistä kouluhommien kanssa. Ranska ei tunnu tarttuvan päähän. Asioita tulee jatkuvalla syötöllä eikä ääntäminenkään jää mieleen. Taidan tämän kurssin jälkeen lopettaakin tuon ranskan lukemisen, mitä sitä turhaan vääntämään.

Tänään kävin hyppytunnilla kirjastosta hakemassa yhden varaamani kirjan ja lainasin paljon kirjoja muutenkin. Eipähän voi väittää, ettei lukeminen lopu. Kun vain jaksaisi etsiä sen Häräntappoaseen ja lukea sen äidinkielen työtä varten.

Karoliina Kestin ruumiin löytyminen taas kosketti jollain tapaa. Tuleehan sitä mietittyä, että hän oli syntynyt samana vuonna kuin minä itsekin. Koskettaahan se, kun miettii miten kurja kohtalo se oli. Samalla myös miettii, miten huojentavaa varmasti Karoliinan läheisille on se, että ruumis löytyi eikä tarvitse enää olla niin epätietoinen asiasta. Väkisinhän tässä tulee mieleen, että jotkut lähtevät nuorena. Irinan biisiä Jälki siteeraten: "Omaa aikaa ei tiedä kukaan". Suuret osanotot Karoliinan perheelle ja läheisille.