Viime vuosi oli upea. Tämän vuoden on pakko olla yhtä upea, ellei jopa upeampikin. En taaskaan tehnyt lupauksia tälle vuodelle. Koira-aiheisia tavoitteita vain, ne ovat Netan blogissa. En kuitenkaan pitäisi mitään lupauksia, enkä edes keksinyt mitään. Helpompi elää kun ei tarvitse muistaa, mitä kaikkea onkaan tullut luvanneeksi.

Tänä vuonna kamera saa toivottavasti laulaa paljon ja toivottavasti saan tallennettua edes muutaman upean hetken. Kamera kulkeutuu luultavasti mukanani ihan mihin tahansa paikkaan, johon sen vain saa ottaa. Tuo järkkäri on saanut tallentaa paljon eri hetkiä, vaikka se on ollut minulla käytössä vasta vuoden. No, ainakaan se ei kerää pölyä hyllyn reunalla. Missä järkkäri ei ole, siellä kulkee mukanani pokkari.

Tänä vuonna tulee täyteen 17 vuotta. Maaliskuussa olen pitänyt tätä blogia kolmen vuoden ajan. Edellistä blogiani pidin suunnilleen kolme vuotta, mutta eiköhän tämä blogi tule menemään iällään sen ohi. Jos nyt näin hövelisti lupaan, tulenkohan vielä katumaan?

Toivon, että tänäkin vuonna pääsisin näkemään Haloo Helsingin livenä. Toivotaan, että kesäksi sattuu joku sopiva keikka. Toki muitakin olisi kiva nägdä livenä, mutta HH! on ehdoton ykkönen. HH!:n III-albumi myi muuten viime vuonna kultaa ja onpahan HH! Emma Gaalassa ehdolla kahdessa kategoriassa. Peukut pystyyn siis!