Kyllästymiseen asti hehkutettu lempibändini, johon en itse kyllästy... Kyllästyneiden ei tarvitse vaivautua tästä pidemmälle, sillä kyseessä on Haloo Helsinki! noin sadannentuhannen kerran ja kukaan ei varmasti olisi osannut odottaa tätä, tiedän, tiedän.

Joka tapauksessa syksyllä 2009 sain tietää, että Haloo Helsinki! on keikalla Joensuussa ja päätin huvin vuoksi mennä. Sitä ennen ostin Enemmän kuin elää-levyn. Naureskelen vieläkin, kun kuulin laulujen sanoja välillä toinen toistaan omaperäisemmin. Tuo otsikko on esimerkki, vaikkei niin omaperäinen väärinkuultu olekaan.

 

No joka tapauksessa tykästyin bändiin ja tykkään siitä vieläkin. Keikkoja on 2009 Joensuun keikan lisäksi takana 2010 Kuopio, 2010 Kajaani, 2010 Tuusniemi ja 2011 Varkaus ja edessä Suloklubi Joensuussa ensi kesänä. Välillä kuuntelussa on suvantovaiheita, mutta tykkään biiseistä siltikin, enkä ole pahemmin kyllästynyt mihinkään biisiin.

III:n odottaminen oli mielenkiintoista aikaa. Olin kuullut uuden singlen, Kokeile minua, ja odotin levyä innoissani. Levy täytti kaikki odotukset! Ja onneksi levy ja T-paita tulivat julkaisupäivänä postissa. Levyä on jo sen verran paljon täällä hehkutettu, että kuvaan sitä yhdellä sanalla. Ihanaa ♥

HH!:n biisit ovat jotain parasta. Tiedän, että tästä tulee aikamoinen lista, mutta listaan silti lempibiisini... Vieri vesi vieri, Yksinäiset, Silmät kii, Hukatut miljoonat, Yksi ilta unohdusta, Sinisissä valoissa, Jos elämä ois helppoo, Toiset lähtee, toiset jää, Kuule minua, Miltä nyt tuntuu, Jos mun pokka pettää, Sairastun sinuun, Viimeinen maalissa ja Maailman toisella puolen.

Muutenkaan yksikään HH!:n biisi ei satu olemaan sellainen, että skippaan sen automaattisesti. Kaikesta kuuntelemastani musiikista en voi näin sanoa... Mutta koska ajatus ei enää kulje, sanottakoon vain että... Haloo Helsinki! on parasta!