Joskus vuosi sitten kirjoitin tänne luokiosta ja ammattikoulusta. Kirjoitin, että lukiovalinta on aika varma. Kirjoitin yhteishausta. Pääsin ykkösvaihtoehtoon, kesäkuussa tuli kirje koululta. Elokuussa oli kouluun tutustuminen ja koulukin alkoi.

Aluksi ajattelin, tutustunko keneenkään. Kyllähän minä tutustuin. Voisin vaikka vannoa, että lukiossa minulla on enemmän ihmisiä, joille voin puhua, kuin ylä- ja ala-asteella yhteensä. Että ei sen puoleen, kyllä täällä tutustuu ihmisiin loppujen lopuksi.

Voihan koeviikko. Koeviikkoja on jo kolme (!!!) takana. En ole stressannut niistä kovin paljoa, vaikka sanotaan, että jotkut stressaavat ensimmäistä koeviikkoa enemmän kuin kirjoituksia. Tietysti välillä on ottanut päähän. Numerot eivät ole pahemmin putoilleet, ehkä jonkun yhden numeron verran. Koeviikon vapaapäivätkin ovat kivoja. Kuten huominen... Ensi jakson koeviikolla tällaista herkkua tuskin tulee olemaankaan.

Varsin hyvin tiedostan sen tosiasian, että vuoden päästä meillä on vanhojentanssit. Kahden vuoden päästä meillä on penkkarit. Kahden vuoden päästä meillä on kirjoitukset. Kahden vuoden päästä meistä pitäisi tulla ylioppilaita. Niin että ei stressiä?! Minun ainakin on pakko kirjoittaa tosin jotain jo kolmosen syksyllä. Siitä pitäisikin jutella opolle.

Viides kieli ranska ei oikein napannut. Kirjoitinkin siitä tässä blogissa. Että Je ne parle pas francais vaan. No, ainakin on jonkinlainen pohja, jos kyseistä kieltä satun joskus tarvitsemaan. Se ääntäminen ja kaikki tuntui vain liian erilaiselta. Viisi kieltä olisi voinut olla liikaa. Mihinkäs väliin muut aineet olisin tunkenut?

Onneksi otin lyhyen matematiikan. Näillä kielillä ja pitkällä matematiikalla olisin epäilemättä jo helisemässä lukujärjestysasioiden kanssa. Tällekin vuodelle tulee kivasti kursseja. Parempi näin, kuin niin, että kolmosella olisin pulassa kurssien suhteen. No, sitä huolta ei taida tulla olemaan.

Voin sanoa, etten ole kertaakaan katunut valintaani. Kliseisesti sanottuna tiedän, että tämä lukio on minun paikkani.