2007 Idolsia katsoin juu, mutta vasta finaaleissa aloin kiinnittää Annaan enemmän huomiota. Tuli Annan eka levy. En osaa sanoa enää tarkkaan, mistä fanitus lähti. Olihan niitä vaiheita, kun kuuntelin Annaa paljon enemmän kuin mitään muuta musiikkia, ja välillä muu musiikki vei voiton.
Keräsin kaikkia lehtijuttuja ja julisteita, jotka liittyivät Annaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tosi fiksua, joo... Mutta minkäpäs sille vaiheellekaan mahtoi. Kun niin sattui käymään, niin niin myös kävi.
Now levy tilattiin ennakkoon. Harmitti sanoin kuvaamattoman paljon, kun levy ei tullut sinä päivänä, kun sen piti tulla, vaan vasta seuraavana... Taas jälkikäteen ajateltuna kuulostaa todella, todella typerältä. Mutta minkäs fanitukselleen aina mahtaa?
Entä se ilo, kun 2008 pääsin Annan keikalle Jyväskylään? Se ilo, jolla odotin Joensuun keikkaa 2009? Se suru, kun Joensuun keikka peruttiin? Se ilo, kun uusi Joensuun keikkapäivä selvisi? En ole ikinä odottanut keikkaa sillä lailla kuin sitä keikkaa. Jotenkin se keikka jäi mieleeni ikuisesti parhaana Annan keikkana.
Ehkä sinällään huonoin keikkamuisto sijoittuu päivälle 13.2.2010. Päivää Pirin kuolemisen jälkeen. Ei olisi ollut järkeä jättää keikkaa väliin. Jotenkin se fanituskin alkoi vain olla hiipumassa lopullisesti.
Vielä 2009 olin odottanut Just A Pretty Face?-levyä. Olin kuunnellut sitä. Jotenkin 2010 talvella Anna-fanitus alkoi hiipua vähitellen pois. Ehkä se johtui siitä, että kuuntelen nykyisinkin keskimäärin enemmän suomenkielistä musiikkia. Sinällään jännä juttu, jolle ei selitystä löydy.
Toisena fanituksen jälkeisen ajan keikkana oli viime vuoden Varkauden keikka. Mentiin sinne kaverin kanssa (eri kaveri, kuin Joensuussa). Syötiin Rossossa ja käveltiin keikkapaikalle. Ei jonoa. Odotettiin ja odotettiin, yritettiin vain tappaa aikaa että päästäisiin keikka-alueelle. Sielläkin saatiin vielä odottaa. Keikan jälkeen saatiin nimmarit ja lähdettiin takaisin Joensuuhun.
Kommentit