Tässä sitä voidaan sitten istua ja ihmetellä, mitä on tapahtunut. Onko tämä edes totta? Sillä tämä, juuri tämä blogi, Rainbow Railway, täytti tänään kaksi vuotta. Blogi on (onneksi) muuttunut näiden kahden vuoden aikana. Vaihdoin nimittäin viime vuonna nimimerkkiä kyllästyttyäni vanhaan Anna Abreun biisiin viittaavaan nimimerkkiin. Sen myötä vaihdoin blogin osoitteen. Jutut pysyivät samoina, samoin kuvat. Oli vain oikea aika tehdä se muutos, koska en enää fanittanut Anna Abreuta. Myös blogin kirjoitustyyli ja postaukset ovat muuttuneet - ehkäpä pidemmiksi ja enemmän jäsennellyiksi. Otsikotkaan eivät ole enää "Moi!" ja "Heips!"

Blogin nimi on ollut välillä Betonisen taivaan alla mutta Rainbow Railway on kuitenkin vienyt nimenä voiton. Olisiko osannut arvata, että tuo eräällä junamatkalla keksimäni nimi toimisi blogini nimenä? Se oli järkevin silloin keksimäni blogin nimi-idea. Ajan kuluessa on varmaan huomannut, miten Anna Abreu-fanituskin on vähentynyt huomattavasti.

Blogi on jo kertaalleen ollut muuton partaalla, mutta päätin kuitenkin olla vaihtamatta blogspotiin. Ai miksikö? Vuodatus.net on niin tuttu - siihen on ehtinyt vuosien varrella tottua, koska aloin pitää ekaa blogiani Vuodatuksessa vuonna 2006. Sen blogin tarinan päätyttyä olikin vuorossa tämä blogi, koska oli aika "muuttua" eikä sen vanhan blogin aiheilla olisi myöhemmin pitkälle pötkitty.

Millainenkohan sää oli kaksi vuotta sitten? Lunta oli ainakin, eikä kovin keväistä. Eikä kyllä vuosi sittenkään. Eikä edes tänään. Välillä paistoi aurinko, mutta pilvet peittivät sen ja lunta on satanut hiljalleen. Oliko kaksi vuotta sitten lämpimämpää vai kylmempää, enemmän vai vähemmän lunta? Sitä en enää muista. Ei sellainen jää mieleen.

Joka tapauksessa kaksi vuotta sitten tätä blogia tehdessäni istuin tässä samassa huoneessa tämän saman tietokoneen ääressä ja tuolikin oli varmasti sama. Pieniä muuttumattomia asioita, jotka pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen. Sama tietokone, sama näyttö, sama hiiri, sama hiirimatto, samat kaiuttimet ja sama näppiskin.

Entä miten paljon asioita onkaan tapahtunut näiden kahden vuoden sisällä? Viime vuonna Piri-colliepoika kuoli, mutta meille rantautuivat Miru ja Netta. Oma tyyli ja vaatemaku ovat muuttuneet ja samoin musiikkimakukin. Musiikkimaku kuitenkin ehkä vähiten.

Ja silti seurasin kaksi vuotta sitten varmaan osittain samoja ohjelmia telkkarista. Ainakin Suomen huippumalli haussa on sellainen ohjelma.

Tässä sitä nyt ollaan ja jatketaan vielä. Miksipä ei, kun tähän asti on päästy? Jos ketään kiinnostaa, Netan blogissa on kysymyspostaus, johon saa esittää kysymyksiä. Näkymisiin.