Vanhojentanssit ovat ängenneet myös uniini. Vuoden alussa näin pari kertaa jotain hyvin sekavaa unta niistä, mutta tarkemmin en muista. Vain aihe jäi mieleeni. Että mitähän tästä tulee, kun vanhojentanssit tulevat hyvissä ajoin uniinkin.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä näin viimeksi unta vanhojentansseista ja muistan vielä osittain unen tapahtumiakin. Ensinnäkin unessa oli kai tunti aikaa tansseihin ja mitään ei oltu ehditty tehdä. Minulla oli tämä mekko aluksi samanvärisenä kuin kuvassa, mutta sitten se olikin punainen. Valitin äidille, että ei taideta enää ehtiä värjätä sitä turkoosiksi.

Muistanpa vielä, että mekossa oli nyörikiinnitys. Seuraava ongelma oli rintsikat, mutta siitä ongelmasta päästiin, kun leikkasin eräistä mustista rintsikoista olkaimet poikki. En muista enää, oliko unessa mitään hansikkaista. Kenkien kanssa siinä joka tapauksessa oli ongelmaa. Valitsin siinä sitten valkoiset pitkävartiset gladiaattorisandaalini, joissa on matala korko. Lisäksi oli ilmeisen kiire kampaajalle. Tuskailin myös, että eihän me oltu edes harjoiteltu yhtään tanssia...

Mielenkiintoinen uni kylläkin. Naurattaa ajatus siitä, että olisi punainen mekko, joka pitäisi värjätä turkoosiksi... Ei taitaisi ihan helpolla onnistua! Ja toivottavasti en sentään joudu turvautumaan niihin gladiaattorisandaaleihin oikeasti. Enneuni tuo ei ainakaan tainnut olla, sillä keskiviikkonahan tuli tuo mekko ostettua. Tai sitten uni tarkoitti sitä, ettei saa jättää mitään viime tippaan. Mene ja tiedä.

Saatan jakaa näitä uniani täällä lisääkin, jos (kun) niitä taas tulee. Asiasta toiseen, mietin eilen, että voisin vaikka tehdä tansseihin koruni itse. Jos kotoa ei löydy tarvikkeita, pitää varmaan mennä ostamaan. Kaulakorua lähinnä mietin. Minulla kun ei ole vieläkään niitä korviksia. Olen jostain 13-14-vuotiaasta asti miettinyt korvisasiaa satunnaisesti ja vielä nyt 17-vuotiaanakaan en ole niitä reikiä hankkinut. Mutta palaillaan tähän asiaan taas joskus!