Onpas nyt ollut kummallisen vähän läksyjä, hyvä niin. Kemian kokeeseen pitäisi lukea ja olen lukenut kuudesta kappaleesta kaksi. Miten niin motivaatio välillä hukassa? Niinpä kai sitten. Koulu = elämä? Tärkeimpien asioiden listalla jossain kohtaa se ainakin on pakosti. Pakosti ja pakosti, no pakostipa hyvinkin. Kai nyt koululla on jotain sijaa tärkeiden asioiden listalla, kun se on ollut hyvinkin vahvasti osa elämää siitä asti, kun sinne syksyllä 2002 menin ensimmäiselle luokalle.

Kyllä vain, täällä näytön edessä istuu henkilö, jolle koulu on jollain tapaa hyvinkin tärkeää. Miksiköhän? Kun sen tietäisikin. Se vain on ja piste perään. Saa yrittää ymmärtää, jos tahtoo, mutta pakko ei tietenkään ole. Näin se vain on ja pysyy.

Koulussa nyt on sattunut vain menemään hyvin, ei ole kovin huonoja numeroita tullut kokeista vedettyä. Koko peruskouluaikana 7- huonoin matematiikasta ja yläasteella huonoin 7, sekin matematiikasta. Todistuksissa on ollut keskiarvo yli kasin. Joulutokarissa lukuaineiden keskiarvo oli 8.9. Numeroihin olin silloin positiivisen yllättynyt ja toivon päättötodistuksenkin olevan hyvä.

Outoa tai ei, koskaan en ole lintsannut. En varsinaisesti, jos ei lasketa sitä, että ala-asteella "unohdin" monot kotiin, mutta en ole kuitenkaan jäänyt koskaan kotiin koko päiväksi tai lintsannut joltain tietyltä tunnilta. Ei sillä, etteikö joskus tekisi mieli lintsata, mutta siitä tulisi huono omatunto ja mitä se hyödyttäisi? Ei mitään.

Jälki-istunnossakaan ei ole tullut kertaakaan oltua. Myöhästymisiä ei ole tullut kauhean usein ja yleensä niihin on ollut syynä esimerkiksi hammaslääkärikäynti. Tänään tosin myöhästyin yhdeltä tunnilta kymmenen minuuttia, mutta siihen oli oma syynsä taas kerran.

Koulun lisäksi tärkeitä asioita ovat koti, perhe, ystävät, koirat, valokuvaaminen... Lista kai jatkuu loputtomiin ja nyt tästä tuli tällainen puin-tässä-koulua-postaus, mutta olkoon.