21.4.

Lähdin aamulla  kuuden junalla Joensuusta Helsinkiin. Junassa lueskelin ja kuuntelin musiikkia. Aika meinasi tietysti käydä pitkäksi, mutta niinhän minulle aina käy pitkillä junamatkoilla. Kun juna oli perillä Helsingissä, vein matkatavarat säilytykseen. Ostin metrolipun ja suuntasin metrolla Itäkeskukseen.

Itäkeskuksessa söin ensimmäiseksi Hesburgerilla. Siitä olikin jo aikaa, kun sitä ennen olin syönyt missään Hesburgerilla! Kiertelin kauppoja löytämättä sen kummemmin mitään erikoista. Sain löydettä reitin Itäkeskuksen lähellä olevaan Mustiin ja Mirriin, mutta sieltä ei löytynyt mitään, mitä olisin tarvinnut.

Viisaana päätin lopulta lähteä Columbuksen kauppakeskukseen tsekkaamaan Columbuksen eläinkaupan. Juoksin metroon katsomatta, minne se oli menossa... Ja huomasin olevani matkalla Mellunmäkeen (vai Mellunmäelle?), enkä Vuosaareen, niin kuin oli tarkoitus. No, palasin sieltä sitten Itäkeskukseen, menin oikeaan metroon ja pääsin Vuosaareen. En löytänyt eläinkaupasta mitään ja juoksin kiireen vilkkaa metroasemalla, ostin lipun ja ehdin kuin ehdinkin metroon. Nyt suuntasin Helsingin keskustaan.

Kiertelin Forumilla. Mustista ja Mirristä löytyi etsimäni koirankuivausrukkane (sitä ei ollut siinä toisessa Mustissa ja Mirrissä vihreänä), trimmisakset ja numerolapputasku. Kiertelin myös vaatekauppoja ja kävin Alepassa. Gina Tricotissa olin vähällä ostaa pitsitopin, mutta turkoosia ei ollut oikeassa koossa. Tarkemmin sanottuna turkoosia ei ollut oikessa koossa, olin vähällä ostaa vaaleanvihreän, mutta totesin haluavani vaaleansinisen. Minulla oli tarkoituksena tavata äiti rautatieasemalla, mutta ennen sitä ehdin nopeasti kipaista City Centerin Gina Tricotissa. Sieltä mukaan tarttui pitsitoppi ja tunika. Molempia olin katsonut Itäkeskuksessa, mutten vielä ollut uskaltanut ostaa.

Tapasin äidin rautatieasemalla. Suuntasimme Kamppiin ja menimme bussilla sukulaisten luo. Siellä yövyimme. Äiti keksi, että lähettäisimme ostokseni ja sen sellaiset kotiin, niin niitä ei tarvitsisi raahata Virossa. Näin tehtiin. Laatikko pakattiin ja sukulaisemme lupasivat toimittaa sen postiin.