Tässä voisin aikani kuluksi esitellä lempilevyni - Haloo Helsingin! III:n. Jos HH! ei kiinnosta, tämä postaus kannattaa jättää väliin.

III on tosiaan lempilevyni tällä hetkellä. Se julkaistiin maaliskuun alussa ja on järjestyksessä HH!:n kolmas levy, kuten nimestä käykin hyvin ilmi.

Levyn eka biisi, Hyvää matkaa, on koottu Ellin Facebook-tilapäivityksistä. Kappale on mielestäni tosi hyvä ekaksi kappaleeksi jo pelkästään nimensä puolesta - ja siinä on myös energiaa.

Tuo on pätkä kakkosbiisistä eli biisistä nimeltä Kuule minua. Se on Marko Annalan säveltämä ja sanoittama. Rakastan tämän biisin sanoituksia - ihanaa.

Kolmosbiisi Kokeile minua on ensimmäinen single tältä levyltä. Se on Herrä Ylpön sanoittama. Kappaleen musiikkivideo saa ajattelemaan kappaletta uudessa valossa.

Siinäpä sitten pätkä biisistä nimeltä Miltä nyt tuntuu. Leokin laulaa tässä - ja enemmän kuin Kokeile minua-biisissä. Muistan sen Haloo TV-jutun osan, jossa tästä biisistä kerrottiin. Siinä on yhdistetty Ellin ja Leon tekemät sanoitukset yhdeksi biisiksi.

Tämän jälkeen tulee taas Herra Ylpön teksti, Jos mun pokka pettää. Tämä on yksi levyn parhaimpia biisejä, mutta toisaalta... onko tällä levyllä ns. huonoja biisejä ollenkaan?

Sairastun sinuun on myös mielettömän upea biisi. Jos joku kysyisi, mitä musiikkia HH! soittaa, voisi hänet laittaa kuuntelemaan ainakin tämän.

Teidän lapset onkin taas vähän erilainen ja rauhallisempi biisi. Sitten on vuorossa Moshpit, biisi, jolle en aluksi lämmennyt mutta josta olen alkanut tykätä. Siitä tulee joku festarijuttu mieleen, vaikken erityisemmin ole festareilla pyörinyt.

Viimeinen maalissa on yksi niitä biisejä, joihin rakastuin ensi kuulemalla. Tuo yllä oleva kohta on yksi lempikohtani kyseisestä biisistä. Sitten tulee Ihan sattumaa, jonka kanssa meni aluksi kuin Moshpitin kanssa eli josta aloin vasta vähän myöhemmin tykätä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulee levyn toinen single Maailman toisella puolen. On ollut hauska kuulla, että monet tykkäävät siitä vaikkeivat HH!:ta muuten kuuntele.

Tämä levy on ehdottomasti HH!:n paras ainakin omasta mielestäni. Sanoitukset ovat hienoja ja saavat ajattelemaan, eikä kovin moni biisi ole livahtanut ohi korvien.